Kyläkoulun opettajapariskunnan tyttären muistelmat liikkuvat kylän taitavista naisista, jotka sodanjälkeisessä tavarapulassa elvyttivät pellavan ja villan käsittelyn omavaraistaidot, eteenpäin opiskeluun Helsingissä ja ensimmäiseen työpaikkaan Marimekossa. Sitten ovat vuorossa tuotteliaat yrittäjävuodet painokankaiden freelancer-suunnittelijana koti- ja ulkomaisille tekstiilitehtaille. Tämän ammattikunnan työstä ja arkipäivästä tämä kirja kertoo monipuolisesti ja seikkoja, joista ei ole aikaisemmin juurikaan kirjoitettu. Suunnittelun ohessa alkoi opetustyö. Se muuttui vähitellen täysiaikaiseksi ja nimitys Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) painokangassuunnittelun lehtoriksi vuonna 1988 merkitsi pistettä, jossa oma suunnittelutyö jäi. Kellomäki koki opettamisen ja sen kehittämisen hyvin antoisiksi. Muistelmissa on opetukseen liittyviä pohdintoja ja kuvausta TaiK:n kehityksestä ja kansainvälistymisestä 1980- ja 1980-luvuilla. Muistelua ryydittävät hauskat ja vähän dramaattisetkin sattumukset. Suunnittelun ja opettamisen rinnalla Kellomäki on aina ollut kansainvälisesti osallistuva taiteilija. Ilmaisu on kehittynyt perinteisen tekstiilitaiteen muodoista ympäristötaiteen suuntaan ottamaan kantaa ympäristön tilaan ja vastuuttomaan roskaamiseen. Tämä on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta ja avannut ovia arvostettuihin näyttelyihin. Samalla syntyi kansainvälinen kontaktiverkko ja inspiroivaa vuorovaikutusta, kun tavattiin näyttelypaikoilla tai työpajoissa. Noin puolet kirjan sivumäärästä ja runsaat kuvat kertovat taiteen osuudesta elämäntyössä.