Koivulassa vietettiin juhannusta 1941 hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Kaikki kevätviljat oli saatu tehdyiksi asianmukaisesti. Myös kesanto oli lannoitettu ja muokattu. Rukiin kylvöaika on vasta elokuun alkupuolella. Ruispelto vaatisi vielä kesän mittaan muokkausta, ettei se pääsisi heinittymään ennen kylvöä.
Juhannuksen jälkeen on korjailtava laidunaitoja ja koottava kevätkuivia polttopuita isompiin kasoihin suojaillen niitä samalla syyspuolen sateiden varalta. Saunavastat pitäisi taittaa ja kerätä talven marjat ja sienet. Parin viikon kuluttua on aika aloittaa heinätyöt, minkä jälkeen on vuorossa rukiin ja muidenkin viljojen leikkuut sekä puinnit.
Isä Otto oli kutsuttu muiden asevelvollisten mukana ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Suomen armeija oli valmistautumassa keskitysmarsseihin itärajalle. Pelättiin yleisesti, että jatkosota alkaisi.
Koivulassa oli myös vakava perhekohtainen huoli, äitini odotti neljättä perillistään. Tätini Aili oli vihjaillut minulle siitä jo aikaisemmin keväällä. Olin tuolloin Koivulan lapsista vanhempana 8-vuotias ja sisareni Hilkka oli täyttänyt 6, Ilmi vasta 4. Jos isä joutuisi rintamille, kotitilanteemme olisi tosi vaikea, vaikeampi kuin talvisodan aikana. Elimme Koivulassa pelon ja toivon kesää.