Teos pyrkii olemaan takaperoinen elämäntilitys. Runojen esittämisjärjestys nojautuu Northrop Fryen myyttiteoriaan teoksessa Anatomy of Criticism. Siinä esitetty ihmisen vuodenaikoihin rinnastettava kehityskaari on 1 lapsuuden kevät: komedia (The Mythos of Spring: Comedy), 2 nuoruuden kesä: romanssi (The Mythos of Summer: Romance), 3 keski-iän syksy: tragedia (The Mythos of Autumn: Tragedy), 4 Vanhuuden talvi: ironia ja satiiri (The Mythos of Winter: Irony and Satire).
Aikojen intohimot etenee käännetyssä järjestyksessä eikä runoja ole pakotettu noudattamaan myyttejä. Kiinnostavaa on, että tunnetilat jossain määrin pitävät yhtä Fryen teorian kanssa, vaikka paikoin rikkoutuvatkin. Runot osoittavat, että lapsuus on enimmäkseen komediaa, nuoruus keskeisesti romanttista, keski-iässä kohdataan paljon tragediaa ja vanhuuden mielialat ovat usein ironisia ja satiirisia. Ainakin vanhalla iällä taaksepäin katsottuna elämänvaiheita hallitsevat noiden myyttien mukaiset tunnelataukset.