Näin alkaa Maija Aholan mielenkiintoinen teos:
Saan valkolakin keväällä 1967 yhtä aikaa Ensio-veljeni kanssa. Hän menee heti armeijaan. Lukion aikana selkenee minulle, että haen suomen kieltä lukemaan. Lähetän paperit Tampereen ja Oulun yliopistoihin.
Loppukesästä tulee kirje Tampereelta.
Minun täytyy ottaa varmuuden vuoksi opiskelupaikka Tampereelta, kun Oulusta ei ole mitään kuulunut, kerron Tildalle, - äiti on kyllä murheissaan.
Niin tietenkin teet, kyllä opiskelu kannattaa aloittaa heti, ei mitään välivuosia.
Elokuun lopussa pakkaan tavarani ja nousen junaan Oulun asemalta. Jännittää ja pelottaa, millainen kämppä ja asuntokaveri sattuu minulle. Lainaa sain paikallisesta pankista, joten nälkään en kuole.