Lapsena vietin kaiken vapaa-aikani hevosten kanssa Äimärautiolla. Ratsastuskouluun tuli noihin aikoihin puoliverisiä opetushevosia ja poneja vanhojen armeijan suomenratsujen tilalle. Silloin tapasin shetlanninponit Tarzanin ja Böllen. Ne opettivat minua olemaan hevosten kanssa, läsnä. Ne antoivat lohtua huonoina päivinä ja tuottivat loputonta iloa. Ne tekivät minusta ikuisen hevosihmisen. Hiljattain näin 35 vuotta sitten otetun valokuvan, jossa tuolloisen ratsastuskoulun ponit seisoivat pitkässä rivissä hoitajineen. Pystyin nimeämään jokaisen ponin, en yhtään ihmistä. Hevoset ovat minulle yhä yhtä tärkeitä. Arkinen toiminta hevosten kanssa on merkityksellistä. Se saa aikaan kehossa ja aivoissa jotain sanoinkuvaamatonta.
Äimärautio on yhteisö, jossa ihmisiä yhdistää valtava intohimo ja totaalinen sitoutuminen hevosiin, jolle hevoset ovat elämäntapa. Äimärautio on paikka, joka on täynnä ihmisen ja hevosen välisiä kohtaamisia. Äimärautio -sarjan teokset kertovat suurelle yleisölle näkymättömistä arkisista kohtaamisista talleilla ja niiden ympäristössä. Olen kuvannut Oulun Äimärautiolla vuosina 2015-2017 muotokuvia, detalji- ja miljöökuvia, joiden keskiössä on ihmisen ja hevosen välinen suhde. Muotokuvista välittyy tallimaailman ilmapiiri ja elämäntapa. Detaljikuvat puolestaan kertovat nykypäivän hevoskulttuurista, johon liittyy kiintymys ja huolenpito, mutta toisaalta myös eläimen inhimillistäminen. Äimäraution miljöö toimii näyttämönä sekä muoto- että detaljikuville sitoen ne yhdeksi kokonaisuudeksi.