Äiti ilman lasta on syntynyt pikkuhiljaa ajan kuluessa lapsensa menettäneen äidin henkilökohtaisena, jonkinlaisena terapeuttisena, keinona työstää menetystään, suruaan ja tuntojaan. Runot käsittelevät lapsen kuoleman jälkeisissä tunnekuohuissa ja turtumuksessa kirjoitettuja ajatuksia, tuntemuksia, tapahtumia, ihmissuhteita ja arkisiakin asioita.