Teos on jatko-osa romaanille Kylän jälki. Tarinassa palataan samaan kylään, jossa menneisyys ei ole koskaan täysin kadonnut.
Päähenkilö ajautuu uudelleen tapahtumien keskelle, kun vanhoja asioita aletaan tutkia virallisesti poliisin toimesta. Yhteistyö viranomaisten kanssa vie hänet takaisin paikkoihin, muistoihin ja ihmisiin, jotka hän olisi mieluimmin jättänyt taakseen.
Tutkimusten edetessä kylän vaietut tapahtumat alkavat vähitellen hahmottua. Menneisyys avautuu kerros kerrokselta: kirjeiden, muistojen ja kertomusten kautta. Osa on totta, osa muistoa, osa ehkä jotain muuta.
Tapahtumat sijoittuvat pieneen, suljettuun kyläyhteisöön, jossa samat paikat, ihmiset ja muistot toistuvat - ja jossa arjen hiljaiset hetket kantavat yhtä paljon merkitystä kuin paljastukset.
Romaani ei ole perinteinen rikosromaani, vaan etenee hitaasti ja tunnelmallisesti päähenkilön sisäisen kokemuksen kautta.
Keskiössä ovat muistaminen ja unohtaminen, syyllisyys ja vaikeneminen. Kyläyhteisön kollektiivinen muisti, sekä se, miten menneisyys elää ihmisissä.
Tarinaan kietoutuu myös hienovarainen yliluonnollinen taso, joka jää tulkinnanvaraiseksi.
Lopulta kysymys ei ole vain siitä, mitä tapahtui, vaan siitä mitä on jätetty kertomatta.