Runokokoelman kuvallisesti tarkka ja selkeä lyriikka nostaa keskiöön niin havainnon sinänsä kuin keskuslyyrisen, aforistisuuttakin tavoittavan ilmaisun. Teksteissä ulkoisen todellisuuden ohella palataan vääjäämättä runon minään, tämän tuntoihin, reaktioihin ja pohdintoihin. Lyyrisen minän havainnon vaihdokset, asennot, niiden johdonmukaisuus on yksi osa sitä punnittua juonnetta, jota runot noudattavat. Kokoelmaan muotoutuu huikea draamallinen kaari.