Ajastin kertoo synkästä ajastamme mutta myös ajan kulumisesta yleensä. Runoilija sanoittaa Suomen ja maailman nykymenoa, jota leimaavat monenlaiset uhat, sodat ja öykkäröinnit. Mukana on kirpeää satiiria ja sanailoa. Toisaalta hän katsoo vanhana miehenä valokuvaa itsestään pikkupoikana ja näkee sen ajan läpi eri tavoin. Jätkäsaari-sarjassa aatokset ja näyt nousevat kotoisista rantamaisemista ja arkisesta elämästä.
"Kauppalista
Sanoja loppupäiväksi /
Yksi sininen ajatus /
Muutama raikas itu /
Kimppu runokuvia /
mieluummin tuoreita /
Palautustölkkien verran /
luonteikasta poljentoa /
Tarjouksen pakastekyllä /
Mausteeksi mitä se on /
josta taas hihkutaan"