Se tyttö ei pelännyt
tulla nähdyksi,
käyttää ääntään asioihin
jotka katsoi oikeiksi.
Hän hymyili ja nauroi
päivästä aina iltaan,
kunnes luonteeltaan
muuttui “piruuttaan”.
Hiukan hiljaisempi voisi olla
yhteistyökykyisempi,
muista syrjäytynyt itsenäisempi.
vihainen kai osaa puolustautua,
väsynyt voisi jaksaa rentoutua.
Sosiaalisilla taidoilla tuskin
enää tekee mitään,
eikö nyt ole paljon parempi,
kun masennus susta huolta pitää?