Kirjassa analysoidaan lainsäätämisprosesseja, joissa alaikäisten rikollisuutta koskevat tulkinnat ja
käytännöt rakentuvat historiallisessa katsannossa. Lisäksi arvioidaan niitä yhteiskunnallisia
tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet tulkintojen ja käytäntöjen muutoksiin.
Monitieteinen väitöstutkimus osoittaa, että historialliset ajanjaksot voidaan erottaa toisistaan sen
perusteella, millä tavoin alaikäisten rikollisuudesta keskustellaan ja millaisia yhteiskuntapoliittisia
strategioita rakennetaan. Esiin nousee myös toistuvia ja pysyviä elementtejä. Niiden tuntemus voi
olla merkittävänä tukena tehtäessä alaikäisten rikollisuutta koskevia yhteiskuntapoliittisia
linjauksia.
Teos soveltuu lapsuutta, nuoruutta ja rikollisuutta koskevan keskustelun, opetuksen ja tutkimuksen
perusteokseksi. Se valaisee myös laajasti suomalaisen yhteiskunnallisen lapsuuden ja nuoruuden
syntyprosesseja.