Inkerissä oli viisitoista vuotta Aleksanderin koti. Oli uusi talo, kauniit maisemat ja vilkas kulttuuritoiminta. Sitten Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja Inkerinmaa jaettiin saartorenkaalla. Poika joutui lymyilemään kaksi talvea perheensä kanssa maakuopassa.
Suomi pelasti perheen Viron kautta Suomeen maataloustöihin. Perhe oli onnellinen siihen asti, kunnes valvontakomissio painosti heidät palaamaan Neuvostoliittoon. Aleksanderille se merkitsi kymmenen vuoden työleirikomennusta Arkangeliin aivan mitättömän tapahtuman vuoksi.
Aleksander löysi onnen vankivuosien jälkeen Agrippinasta ja lapsista. Matka jatkui Viroon ja myöhemmin paluumuuttajana Suomeen. Aleksander haudattiin siihen maahan, jossa hän oli nuoruusvuosiensa jälkeen aina halunnut elää.
Kirja kertoo Aleksanderin elämästä ja niistä maailman tapahtumista, jotka vaikuttivat hänen ja hänen läheistensä elämään.