Aleksanteri I:n suuri löytö

Kähkönen, Pentti; Empaytaz, Henri-Louis
Nimeke: Aleksanteri I:n suuri löytö
Tekijät: Kähkönen, Pentti (Kirjoittaja)
Empaytaz, Henri-Louis (Kirjoittaja)
Kähkönen, Pentti (Kääntäjä)
Tuotetunnus: 9789527037522
Tuotemuoto: Kovakantinen kirja
Saatavuus: Tulossa 15.8.2025
Ilmestymispäivä: 15.8.2025
Hinta: 33,00 € (28,95 € alv 0 %)

Kustantaja: Wanhat Kirjat Oy
Painos: 2025
Julkaisuvuosi: 2025
Kieli: suomi
Tuoteryhmät: Kaikki tuotteet
Historia
Kirjastoluokka: 97.1 Venäjän ja Neuvostoliiton historia
Avainsanat: Aleksanteri, Venäjä, Venäjän historia, Kirkkohistoria, Pietismi, Uskonnollisuus, Herätysliikkeet, Hernnhutilaisuus, Uskonnollinen herääminen
Pentti Kähkösen teos Venäjän keisari Aleksanteri I:stä, Suomen suuriruhtinaasta
osoittaa, kuinka Aleksanteri I erityisesti arvosti Suomen kansaa ja kuinka Suomi oli
hänen edistyksellisten reformiensa kokeilukenttä. Kirja sisältää myös osaksi ennen
suomeksi julkaisematonta aineistoa Venäjän uskonnollisen keisarin elämänvaiheista.
Aleksanteri I, joka oli Venäjän ortodoksikirkon jäsen, kävi hengellisiä keskusteluja
monien eri kristillisiin hengellisiin liikkeisiin kuuluvien henkilöiden kanssa.

Baltiansaksalainen paronitar von Krüdener ja sveitsiläinen jumaluusoppinut Henri-
Louis Empaytaz, jotka liikkuivat herrnhutilaisen veljesseurakunnan mukana,
vaikuttivat syvällisesti keisarin hengelliseen heräämiseen ja kääntymiseen. Juliane
von Krüdener oli kirjeenvaihdossa Keisarinna Jelizaveta Aleksejevnan hovineidon
Roxana Sturdzan kanssa. Useat keisarinnan hovineidoista olivat pietistejä. Keisari
Aleksanteri I:n kuolemaan liittyvät seikat ovat herättäneet kiinnostusta lähes 200
vuoden ajan. Joulukuun 1. päivänä 2025 tulee kuluneeksi 200 vuotta Aleksanteri I:n
kuoleman virallisesta ajankohdasta. Taganrogissa paikalla olleiden ristiriitaiset
havainnot Aleksanterin sairausajan viimeisistä hetkistä ja keisarin menehtymisen
jälkeiset tapahtumat ovat synnyttäneet huhuja Aleksanteri I:n lavastetusta
kuolemasta. Aleksanteri I:n sarkofagi avattiin keisari Aleksanterin II aikana 1866 ja
bolševikkien aikana 1921. Hauta oli tyhjä. Väitettiin, että Aleksanteri I olisi ottanut
käyttöönsä salanimen Fjodor Kuzmitš ja elänyt sitten Tomskin alueella Siperiassa
kuolemaansa, vuoteen 1864 asti.