Tämä hiukan arvoituksellinen, nimettömän tekijän runokokoelma ottaa innoituksensa kahdesta 2000-luvun tärkeästä runoteoksesta: Karri Kokon jo klassisestia, masennusblogeihin perustuvasta Varjofinlandiasta ja Harry Salmenniemen cut up -tekniikkaa hyödyntävästä kiitetystä Texas, sakset -kokoelmasta.