Ambon on uusi tulokas sarjaan, jonka itsenäisiä jäseniä ovat ennestään Esmeralda (2009), Näin unta (2012) ja Flores (2013). Samaan tapaan kuin edellisissä teoksissaan minämuotoa käyttävä kertoja käy läpi elettyä ja nykyistä elämäänsä. Muistot ja uudet kokemukset lomittuvat toisiinsa. Kerronta on rohkeasti rönsyilevää ja vapaasti assosioivaa. Se on vallatonta liikkumista ajassa ja paikassa, alkaen kirjoittajan vanhalta kotiseudulta, Keskipohjanmaalta, ja päättyen Indonesiaan, jossa hän nykyisin näyttää viihtyvän melkein kuin kotonaan. Jos edellisessä teoksessa Flores tuntui jo "ennen nähdyltä", uudessa tulokkaassa samanlaista osaa esittää Ambonin saari Molukeilla, historiallisesti merkittävillä "Maustesaarilla". Eikä voi olla yllättävää, että kaunis Dila, jo Floresissa esiintynyt "jakartalainen opettajatyttö", joka tosin ei enää opeta, vilahtelee taas lauseissa ja lauseiden välissä. Kirjat, elokuvat ja musiikki ovat edelleen tärkeitä, ja luonto kiehtoo niin kuin se jo nuoruudessa metsän reunassa syntynyttä tekijää kiehtoi. "Nuoruus on kumma asia, se ei vanhene koskaan."