Kaikkialla Suomessa riehunut ”lämmintauti” saavutti vuonna 1866 Söörmarkun kylän. Se surmasi ensin Tobiaksen äidin ja sitten isän. Kuusivuotias poika päätteli, ettei häntäkään enää tarvita.
Tobias myytiin huutolaiseksi, hänen piti tehdä työtä aamusta iltaan ja lisäksi valvoa öisin isännän pelikaverina. Isäntä kasvatti selkäsaunoilla, muu talon väki ei huutolaispojasta piitannut. Vain pikkupiika Sofia välitti ja yritti huolehtia. Tobias pohti taloissa vaeltavia kerjäläisiä katsellessaan, minkälaista voisi toisenlainen elämä olla. Hän päätti paeta. Alkoi vuosien seikkailu metsissä, torpissa paimenena ja meren rannalla kotia ikävöiden. Tobiaksen tavoitteena oli käydä rippikoulu ja päästä täysivaltaiseksi rengiksi, mutta sekään ei onnistunut niin helposti kuin hän kuvitteli.
Olli-Pekka Mäkisen romaani on kertomus elämän voimasta ja toivosta häpeän ja pelon varjossa. Kirja kuvaa pienen pojan selviämis- ja kasvutarinaa, sekä tavallisen kansan elämää Pohjois-Satakunnan rannikolla suurten nälkävuosien aikaan ja niiden jälkeisinä vuosina.