Minä Anna Olsoni-Quist olen ollut monessa mukana. Pappilanneiti kotona Kurkijoella. Kotitalousopettajana maan ensimmäinen. Kirjailija ja toimittaja. Kaupunginvaltuutettu. Järjestönainen nuoresta pitäen. Seitsemän lapsen äiti. Ja viimeksi lähes jalaton kamreerska, kun kaljakärryt ajoivat jalkojeni yli Viipurin torilla. Kamreerskatäti.
Anna Olsoni käynnisti Helsingin Kasvatusopillisen keittokoulun 125 vuotta sitten. Neljän työntäyteisen vuoden kuluttua hänet vihittiin viipurilaisen Aloys Quistin kanssa. Annan työura ei kuitenkaan päättynyt avioliittoon, vaan hän teki merkittävän karriäärin opettajana, toimittajana, järjestövaikuttajana ja kunnallispoliitikkona. Missä tekijää tarvittiin, siellä Anna tarttui riuskasti toimeen.
Quistit kokivat kolme raskasta sotaa ja päätyivät lopulta evakkoina Helsinkiin. Kun vuoden 1918 sota pyyhkäisi läpi iloisen Viipurin, osallistui Anna ompelemalla ja ompeluttamalla salaa alusvaatteita tuhannelle valkosoturille. Salainen toiminta oli jo sortovuosien aikana tullut tutuksi, sillä hän edusti Viipurissa maanalaista Naiskagaalia. Ei varmaan ollut yhtäkään naisten asiaa ajavaa yhdistystä, jossa Anna ei olisi toiminut. Perustipa kamreerskatäti Viipuriin talouskoulunkin.