Tuomo K. Silasteen toisessa runokokoelmassa, Apolloperhonen, romantiikka navigoi realismissa ja saa fiktiivisiä pohjakosketuksia epäilystä sielun olemassaolosta ja sen kuolemattomuudesta. Silasteen runot maistuvat elämältä ja niissä kukkii hersyvä huumori.