Mitä yhteistä on milanolaisella jalkapallolla ja prahalaisella kertomataiteella, Olympiastadionin nurmella ja veronalaisesta amfiteatterista löydetyllä kivensirulla? Vastaus on Jukka Pakkanen, tiiviin ilmaisun ja pitkän pyöräkisan mestari.
Arenan kivi edustaa Pakkasen tuotannossa vahvaa omaelämäkerrallista linjaa. Teos loihtii lukijan tajuntaan kadonnutta ja nykyistä Helsinkiä, Suomea ja Italiaa. Muistot lipuvat esiin kirjailijalle merkityksellisten ihmisten, esineiden ja paikkojen kautta.
Arenan kivi on myös matkakirja, sekä ajassa että tilassa. Nimitekstissä kirjailija istuu kaksi tuhatta vuotta vanhan amfiteatterin kivipenkillä. ”Juuri tällä paikalla joku veronalainen kaksi tuhatta vuotta sitten katseli gladiaattorinäytöstä, ajattelen istuessani amfiteatteri Arenan kivipenkillä. Huomaan jalkani vieressä harmaan kivensirun. En pane sitä taskuuni, ehkei se olekaan Arenaa. Laskeudun portaat ja kävelen läheiselle Piazza Bràlle. Taivas kaartuu hohtavansinisenä. Istun puiston penkille ja suljen hetkeksi silmäni, näen veronalaisia menossa Arenaan nauttimaan gladiaattorien huudoista ja verestä.”