Kun jalkani koskettavat maata, silmäilen ympäristöä, tutkin sisintäni ja elämääni sekä seuraan, mitä maailmalla tapahtuu, syntyy ajatuksia, jotka päätyvät sanoiksi. Onko kirjoitetulla sanalla sitten enää omaa paikkaansa muuttuvissa yhteiskunnissa? Aivan varmasti on, sillä sana itsenään vahvistuu koko ajan sosiaalisen median eri muotojen sekä iltapäivälehtien leikkikentällä. Ilmaisu "leikkikenttä" siksi, että nykyään yhä harvempi ottaa vastuuta omista sanoistaan. Tuleeko tähänkin asiaan seinä vastaan? Sen aika ja ajan varjo meille joskus näyttää. Toivottavasti sanani herättävät tunteita, joiden laadulla ei ole väliä, kunhan värähdystä tapahtuu. Itse uskon siihen.