Tunteet ovat muistoja. Muistaminen on historiaa. Kirjallisuudessa ja tarinoissa totta on sekin, minkä uskomme tapahtuneen tai tapahtuvan. Mutta miten voi kertoa nuoresta miehestä, joka kuoli sodassa liian varhain ja johon ei ollut mahdollista edes tutustua?
Esikoisromaani kurkistaa erään perheen, suvun ja kauan sitten kuolleen nuoren sotilaan elämään, historiaan ja muistoihin. Samalla se on matka menneisyyteen, jolla kirjailija pohtii Suomen lähihistoriaa tavallisten ihmisten ja nykypäivän kannalta. Menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa ja mahdoton tulee mahdolliseksi.
Fiktiivisessä elämäkertaromaanissa moniäänisyys, usean ihmisen näkökulma tarjoaa erilaisia tulkintoja tapahtumille, henkilöille ja heidän toiminnalleen. Dialogi Arvin ja kirjoittajan välillä saa lukijan oivaltamaan kirjan perusteeman. Se muistuttaa lukijaa siitä, että sota on aina mieletöntä ja tuhoisaa. Sota tuhoaa ihmisten ohella myös haaveet, toiveet ja unelmat.
Anne Rosenius on kirjoittamisen ja kirjoittamisen opettamisen ammattilainen, joka on osallistunut kirjoituskilpailuihin menestyksellisesti. Kirjoittaminen on aina läsnä työtehtävien myötä. Arvi ja minä on hänen esikoisromaaninsa.