Kuvanveistäjä Arvo Siikamäki (1943–2026) tuli 1960-luvun lopulla tunnetuksi pronssi- ja alumiiniveistoksistaan, jotka usein käsittelivät ulkopuolisuuden kokemuksia ja yksilön ja ympäristön tuhoutumista kaoottisessa ajassa. Rajuilla ja apokalyptisillä aiheillaan hän pyrki herättämään voimakkaita tuntemuksia – silläkin uhalla, että ne eivät miellyttäisi. Sittemmin Siikamäen veistotaiteelle muodostui tunnusomaiseksi puhtaan muodon etsiminen, materiaalin vangitseman muodon vapauttaminen.