Åsa Stenbacka kertoo elämästään henkilökohtaisesti ja avoimesti – lapsuudestaan Uudessakaarlepyyssä ja ensimmäisistä vuosistaan sairaanhoitajana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aina sosiaalityöntekijän työhön Ristinummella Vaasassa ja Vamian rehtoriksi.
Åsa kertoo sisarensa menettämisen aiheuttamasta surusta, mutta myös isoäidiksi tulemisen onnesta. Hän vakuuttaa, että elämää on myös kuudenkympin jälkeen. Hän kertoo myös, miksi hänestä tuli paikallispoliitikko Mustasaaressa ja miksi hän ryhtyi vaikuttamaan Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspolitiikkaan.
Tämä on kertomus matkan varrella kohdatuista ihmisistä, rakkaudesta ja ystävyydestä, onnistumisista ja vastoinkäymisistä, raskaista menetyksistä ja odottamattoman ilon hetkistä. Se on kertomus vahvasta naisesta, joka on saanut aikaan muutoksia ja jatkaa niiden tekemistä.