Asteria on läheistä sukua Heimo Pihlajamaan aikaisemmille kirjoille, joista Esmeralda (2009) oli ensimmäinen. ”Olin jo päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta toisin kävi. Mieluisa syysloma kreikkalaisella saarella antoi lopullisen sysäyksen.” Asteria on rakenteeltaan tekijälle tyypillisesti epäsovinnainen: tällä kertaa aakkoston määräämä. Käsiteltäviksi tulevat edellisistä teoksista tutu aiheet: musiikista kuvataiteisiin, runoudesta elokuviin, usein hymyhuulin muistiin pantuna. ”Ei kaikkea niin vakavasti tarvitse ottaa.”
