KÄSITYKSEMME IHMISESTÄ JA JUMALASTA mullistuu kokonaisvaltaisesti, kun sisäistämme Raamatun opetuksen Kristuksen taivaaseenastumisesta.
Ikuinen Sana, Pyhän Kolmiykseyden toinen persoona, tuli ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, joka oli täysi ihminen ja täysi Jumala. Ristinkuolemansa, hautaamisensa ja tuonelassa käyntinsä jälkeen hän heräsi kuolleista ja nousi ruumiillisesti taivaaseen hallitsemaan koko maailmankaikkeutta.
Tämä opetus rikkoo maailmansisäisen näkökulman ahtaat rajat ja avaa ymmärryksen ihmiselämän henkiruumiilliseen eheyteen sekä ajallisten tekojen ja tapahtumien ikuiseen merkitykseen.
JEESUKSEN TAIVAASEENASTUMISEN OPETUS paljastaa maallistuneen yhteiskunnan ongelmien perussyyn: jos näkökulma rajoittuu ajalliseen elämään ilman uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen, ihmisen kehollinen elämä mielletään väliaikaiseksi episodiksi vailla pysyvää merkitystä. Maallistuneiden ennakkoluulojen läpi tulkittu ihmiselämä jää vaille perimmäistä tarkoitusta.