Ilmestynyt teos käsittelee Aunuksen hiippakunnan kolmen kihlakunnan ortodoksisia seurakuntia ja niiden historiaa 1500-luvulta aina toiseen maailmansotaan saakka. Alueella oli vilkas kirkollinen elämä, joka kehittyi erityisesti 1600-1800-luvuilla, jolloin rakennettiin lukuisia kirkkoja ja tsasounia. Vanhauskoiset vaikuttivat alueella merkittävästi 1600-luvun puolivälistä lähtien.
Neuvostovallan perustamisen (1918) jälkeen kirkollinen toiminta lamaantui: kirkkoja suljettiin ja tuhottiin järjestelmällisesti, papistoa vainottiin ja uskonnollinen elämä siirtyi koteihin. Suomalaismiehityksen (1941-1944) aikana kirkollista elämää pyrittiin jälleen elvyttämään.
Teos perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on kartoitettu 131 seurakuntaa ja 14 luostaria. Kirkollisen infrastruktuurin rakentaminen, tuhoutuminen ja seurakuntaelämän kehitys on dokumentoitu yksityiskohtaisesti.
Kirjassa on 296 sivua, 342 mustavalko- ja värivalokuvaa, 43 piirustusta ja 5 karttaa. Aineisto on suurelta osin ennen julkaisematonta. Teos on sidottu koviin värikansiin.