Vuoden pimeimpänä päivänä
suljin silmäni
ja maasta nousi
elämä.
Se virtasi jalkapohjieni läpi
ja nousi jalkoja pitkin
sydämeen
ja siitä ylös päälaelle.
Ylhäältä paistoi aurinko.
Se veti elämää puoleensa.
Minä aukesin
vaaleanpunaisin terälehdin
ja sisälläni oli keltaista pölyä.
Tuoksuin.
Valo ja elämä muuttuivat minussa
rakkaudeksi.
Et kai epäile?
Mind over matter.