"Theodor Adornon tunnetun arvion mukaan 'Auschwitzin jälkeen lyyrisen runouden kirjoittaminen on mahdotonta'. Jusu Annala, joka on kirjoittanut tätä teosta vuodesta 1998 lähtien, tulee siinä tavallaan kääntäneeksi Adornon ympäri: kuten hän jälkisanoissaan huomauttaa, 'mitä ihmeellisimpien kokeellisten muotojen kautta' kuljettuaan kokonaisuus sai lopulta 'tavanomaisen', 'runoelmallisen' hahmon. No, nykyisessä poeettisessa ympäristössämme juuri tämä kenties onkin rankinta kokeellisuutta. Auschwitzin julmankauniina virtaavat säkeet haastavat lukijan kerta toisensa jälkeen, armoa tuntematta, vakuuttaen hänet siitä, että niiden raaka todellisuus tosiaan on 'aina ajankohtainen'." — Leevi Lehto
"Katkelmallisuudella, kielen vaihtelulla ja puhuttelun painotuksilla Annala on rakentanut laajapohjaisen kokonaisuuden, joka ylittää keskeislyyrisen puhujan ja roolirunon vakiintuneet konseptit." — Maaria Pääjärvi, Parnasso