Kainuun tunnetun korpikirjailija Ilmari Kiannon (s. 1874) viimeiset vuosikymmenet eivät olleet vain rauhallista vanhuuden viettoa, vaan tapahtumia riittää kerrottavaksi niin Helsingin Mariankadulta, missä hän vietti talvet, kuin kotiseudulta Suomussalmelta.
Hänen luonaan käy lukuisia vieraita, tunnettuja taiteilijoita, naapureita, kyläläisiä, vanhoja hyviä ystäviä ja ei-toivottuja tuntemattomia. On esiintymismatkoja, linnan kutsuja, kirjailijapäiviä, iloisia illanviettoja, matkoja ja sukukokouksia, ja niiden vastapainoksi kesien luontotunnelmia Turjanlinnan rauniomökeissä. Menetysten surulta ja epätoivoltakaan hän ei säästy. Hän muistelee teksteissään seikkaperäisesti myös entisajan tapahtumia, ottaa kantaa moniin asioihin ja arvostelee milloin ankarasti, milloin ylistäen aikakauden kirjalijoiden teoksia.
Nämä Avoimet kirjeet, suuron osa Oulun Kaleva-lehdessä julkaistuja, ovat kirjailijan aitoa päiväkirjantapaista kerrontaa omasta elämästään vuosina 1946-1965.
Ilmasi Kianto kuoli Auroran sairaalassa Helsingissä 23.4.1970 lähes 96 vuoden ikäisenä.
Kirjan on toimittanut Raija-Liisa Kiasnto v. 1911