Syksyllä 2019
Olen kävellyt paljon ja lepohetki olisi tarpeen mutta ilta on vielä nuori ja aistit avoinna haluan jatkaa kävelemistä, katselemista ja tuntemista. Muistot palaavat mieleen ja näen vuosikymmenten takaiset tapahtumat selkeinä aivan kuin elokuvassa jossa minä esitän naispääosaa.
Istun ennestään tuttuun paikkaan, penkille Mustan Meren rannalla.
Romaniassa talvella 1976.
Virallinen majapaikkani on toisella puolella maata hotellissa. Majoitun kuitenkin rangaistuksen uhalla romanialaiseen kotiin. Vaikka sellaista ei virallisesti hyväksytä, asia on sovittu talonväen kanssa etukäteen. Olen varovainen ja huomaamaton, en saa paljastua ulkomaalaiseksi. Kaikkia ihmisiä pitää varoa, ilmiantaminen on tavallista ja joissakin tapauksissa tuottoisaa. Olen nyt yksin talossa ja ajattelen kaikenlaista, pelkäänkin. Jouluun on vain vähän aikaa. Laittaisinko aterialle myös jotakin suomalaista?