Niina Numminen lähti vapaaehtoistyöntekijäksi Guinea-Bissaun köyhiin oloihin Länsi-Afrikkaan lokakuussa 2008. Hän pääsi mukaan Bissoran kylän arkeen opettamalla ammattikoulussa tietotekniikkaa ja kaupallisia aineita. Loppuajasta hän kutsui itseään laatu- ja tehokkuuskonsultiksi. Puolen vuoden aikana hän koki onnen, turhautumisen ja raivon hetkiä eläen jokaisen minuutin täysillä. Yhä uudelleen hän kuitenkin päätyi ajatukseen, että kehitysmaissa koulutus on pysyvän muutoksen edellytys.
Guinea-Bissau tunnetaan positiivisessa mielessä siitä, että se on maailman viidenneksi suurin cashewpähkinöiden tuottaja. Ikävää mainetta maalle tuo puolestaan se, että sen kautta kulkee suurin osa Etelä-Amerikasta Eurooppaan saapuvasta kokaiinista.Niina Numminen sai puolen vuoden aikana havaita, että Guinea-Bissaussa asuu mitä sympaattisin ja lämminsydämisin kansa. Ihmiset pitävät huolta toisistaan, ja kaikilla on aina aikaa rupatella hetki. Siitä huolimatta, että maassa on 32 erilaista etnistä ryhmää, joilla kaikilla on oma kielensä, kulttuurinsa ja perinteensä, he kaikki elävät rauhallista rinnakkaiseloa guinealaisina, odottaen parempaa huomista.
Branco pelele, valkoihoinen, lähti tutustumismatkalle tähän vieraaseen kulttuuriin, mutta huomasi tehneensä tutkimusmatkan omaan itseensä. Eikä hän lähtiessään vielä tiennyt, kuinka paljon tämä kokemus tulisi muuttamaan hänen elämänsä suuntaa.