1300-luvulla kirjoitettu runotarinakokoelma, englantilaisen nykykirjallisuuden kaanonin vanhin teos.
Pyhiinvaeltajajoukko matkaa Lontoosta kohti Canterburyn katedraalia kunnioittamaan vuonna 1170 murhatun arkkipiispa Thomas Becketin maallisia jäännöksiä. Aluksi kokoonnutaan majatalossa, kohotetaan iloiset lähtömaljat ja sovitaan, että kukin vaeltaja kertoo matkalla muiden viihdykkeeksi kaksi tarinaa. Näin syntyneet "Canterburyn tarinat" kertovat vanhasta iloisesta Englannista. Niiden aiheet vaihtelevat ritariromantiikasta sen parodiaan, pyhimystaruista mitä raadollisimmin herkutteleviin kertomuksiin.
Canterburyn tarinoita on Geoffrey Chaucerin 1300-luvulla kirjoittama runotarinakokoelma, englantilaisen nykykirjallisuuden kaanonin vanhin teos. WSOY:n klassikot -laitos sisältää 14 tarinaa alkuperäisestä 24:stä sekä prerafaeliittitaiteilija Edward Burne-Jonesin kauniin puupiirroskuvituksen.
Canterburyn tarinoiden henkilökuvat ovat verevän yksilöityjä sekä humaanin humoristisia ja viisaita. Runoilija Toivo Lyyn lennokas suomennos ilmestyi ensi kerran jo vuonna 1962. Teosta täydentää helsinkiläisen Chaucer-tutkijan Mari Pakkala-Weckströmin uusi esipuhe.