Runoteoksen tapahtumapaikkana on risteilyalus, jossa runominä, runominän äiti, kapteeni ja muut satunnaiset ohikellujat joutuvat todistamaan äidin kaikkivoipaisuutta. Tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen ja alkavat alkuyöstä.
Äiti ryhtyy kuun kanssa nyrkkitappeluun ja murhaa kuun. Äidistä tulee maailmankaikkeuden keskipiste, jalokivi. Äiti vie runominän potentiaalisen rakkauden ja jyrää jopa laivan aluksen kapteenin omalla toiminnallaan. Äiti juo, näyttää voimiaan ja haastaa riitaa. Kaikkien katseet ovat äidissä ja tämän toiminnassa ja tavassa vallata tilaa itselleen. Runominä on äitinsä armoilla, kunnes lopun armahdus koittaa ja yö väistyy.
Salla Kaarin Kalkaksen lyyrinen ilmaisu on tuoretta, täynnä vahvoja kuvia ja yllättäviäkin käänteitä.
”kapteeni ohjaa laivaa kohti äiditöntä maata /
vaikka laiva on täynnä äitejä /
yksi silti ylitse muiden /
suorastaan äitien äiti /
kapteenin suosikkiäiti //
eivät saa kuitenkaan astua maahan nuo äitien äidit /
vaikka seisovat takanani /
nuo teekupin muotoiset rouvattaret /
peilien kannattelijat //
äidin kypsyneet väripallot /
odottavat kapteenia täyttämään lupauksensa”