Antti Peippo (1934-1989) oli suomalaisessa elokuvassa täysin oma tapauksensa. Hän oli lupaava kuvataiteilija, joka siirtyi Risto Jarvan luottokuvaajaksi ja ponnisti edelleen ohjaajana suomalaisen esseedokumentin mestariksi. Peipon elokuvien lähtökohtana on usein kansallinen historia (mm. Sivullisena Suomessa, Viapori, Seinien silmät). Teoksissa on myös laajempi universaali taso, sota ja sen seuraukset. Peipon tuotanto asettuukin luontevasti osaksi eurooppalaisen essee-elokuvan historiaa, jota edustavat sellaiset tunnustetut tekijät kuin Alain Resnais ja Chris Marker. Ohjaajan pääteos Sijainen (1989) tiivistää Antti Peipon taiteen ytimen: yleisen ja yksityisen vuoropuhelu yhdistettynä omaperäiseen, vahvaan näkemykseen, mestarillisesti hallittuun muotoon sekä korkeaan taiteelliseen tasoon.
Monipuolinen artikkelikokoelma käsittelee Antti Peippoa - paradoksaalisesti suomalaisen elokuvan suurta tuntematonta - kuvataiteilijana, opettajana, kuvaajana ja ohjaajana. Äänessä ovat niin tutkijat, aikalaiset kuin Peippo itsekin. Kirja juhlistaa myös 60 vuotta täyttävää Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen osastoa, jossa Antti Peippo toimi omaperäisenä opettajana.