Erilaiset vanhenemisesta aiheutuvat väestön toimintakyvyn puutteet ovat yhä yleisempiä. Tämän vuoksi holhousoikeuteen liittyviin ongelmiin on perusteltua suunnata entistä enemmän oikeustieteellistä tutkimusta. Myös käräjäoikeuksien käytännön toiminnassa edunvalvojan määräämistä ja toimintakelpoisuuden rajoittamista koskevat asiat ovat tärkeä asiaryhmä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka edunvalvontaan esitetyn kuulemisen käräjäoikeudessa tulisi tapahtua. Toiseksi tutkimuksessa selvitellään sitä, miten edunvalvontaan esitetyn kuuleminen käräjäoikeuksissa käytännössä tapahtuu. Kolmantena tutkimustehtävänä on analysoida lähtökohtaisesti yksiasianosaiseksi mielletyn edunvalvonta-asian prosessuaalisen luonteen ja ehdottomana oikeusperiaatteena pidetyn kuulemisperiaatteen välistä jännitettä.
Teoksessa käsitellään kuulemisperiaatetta ja sen soveltamisessa huomioon otettavia muita prosessiperiaatteita. Näiden periaatteiden avulla analysoidaan edunvalvontaan esitetyn kuulemista ja siinä noudatettuja käytäntöjä. Toisena yleisempänä kysymyksenä tutkimuksessa tarkastellaan hakemuslainkäytön alaa ja hahmotellaan hakemuslainkäytölle tyypillisiä piirteitä. Edunvalvontaan esitetyn kuulemista alioikeudessa pyritään selvittämään analysoimalla erikseen erilaisia kuulemistapoja - kirjallista, suullista ja henkilökohtaista kuulemista. Lisäksi käsitellään myös edunvalvontaan esitetyn suostumusta, oikeudenkäyntiavustajan tai prosessiedunvalvojan määräämistä sekä edunvalvontaan esitetyn kuulemisesta luopumista koskevia kysymyksiä.
Tutkimusta varten on tehty haastattelututkimus käräjäoikeuksien ja maistraattien noudattamista menettelytavoista. Lähdeaineistona on hyödynnetty kotimaisten oikeustapausten lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja.
Teos on hyödyllinen erityisesti kaikille edunvalvonta-asioiden kanssa työskenteleville, kuten tuomareille, holhousviranomaisten henkilöstölle ja asianajajille.