Eemil Karila kutsuu katsojan virittäytymään luonnon hiljaiseen merkityksellisyyteen ja kauneuteen. Hänen maalauksensa kannustavat meitä hidastamaan, pysähtymään tarkastelemaan ja siirtymään pois ihmiskeskeisestä maailmankuvasta. Kun ihmisen läsnäolo väistyy, luonto astuu esiin: kaupunkien joutomaat muuttuvat luonnonkukkien ja heinien täyttämiksi alueiksi.
Karilan aiemmassa tuotannossa tarkasteltiin ihmisyyttä ja ihmisen olemassaoloa monista näkökulmista. Isäksi tulemisen myötä hänen taiteellinen painopisteensä muuttui: villit niityt, suomaisemat ja omavaraisesti kasvava kasvillisuus nousivat etualalle, ja joutomaiden kukkakentistä sekä risukasoista tuli toistuvia aiheita. Tämä henkilökohtainen muutos ajoittui yhteen kasvavan tarpeen kanssa käsitellä ekologista kriisiä ja kulutusyhteiskunnan vaikutuksia.
Kolmetoista vuotta Saksassa asuttuaan Karila palasi Pohjois-Suomeen, missä hänen taiteellinen matkansa aikoinaan alkoi. Hänen uusi kirjansa I See the Places of the Sagas – Näen tarinoita maisemissa (Artbear Books 2026, toim. Mika Minetti) kokoaa yhteen viimeisen kuuden vuoden aikana Berliinissä ja Rovaniemellä syntyneitä maalauksia.
Teos sisältää 65 kuvaa 104 sivulla sekä useita tekstejä, muun muassa taiteilijahaastattelun ja Heike Fuhlbrüggen kirjoittaman taidehistoriallisen analyysin Karilan taiteellisesta työskentelystä. Walt Whitmanin runot kulkevat läpi kirjan johdattaen lukijaa maisemasta ja tunnelmasta toiseen.