Olen kynäilijä, en puhuja. Koen vahvasti, takerrun omiin ja tapaamieni ihmisten mielialoihin. Havannoin, märehdin ja murehdin. Kirjoitan tunteeni muistiin. Usein ne muokkautuvat runoksi. Kirjoitan yleensä runot minä-muotoisina, koska minun on niin helppoa samaistua kuulemiini tarinoihin ja silloin pystyn värittämään tarinan omilla tunteillani. Tämä on toinen ja tiettävästi viimeinen julkaistava runokirjani. Kirjoittamista en pysty lopettamaan, koska runoilu on masennukseni itsehoitoa, kuten juokseminen, luonnossa kulkeminen ja koiratkin. ”Pitää niin paljon kuvitella uusiksi ja muistaa asiat kauniimmin.”
