Tuhatyhdeksänsataaluvun alkupuolen fysiikan ja filosofian historiassa on kaksi keskeistä kulttihahmoa, Albert Einstein ja Ludwig Wittgenstein, joiden tutkiminen on yhä aktiivista ja monipuolista. Heidän keskinäisiä suhteitaan ei kuitenkaan ole tarkasteltu juuri ollenkaan, vaikka ensi näkemältä suggestiivinen analogia; absoluuttisen avaruuden ja absoluuttisen kielen kritiikki, tarjoutuu melkein itsestään. Tämän kirjan tarkoitus on kysyä, onko tämä analogia mielenkiintoinen ja voisiko se avata mahdollisuuksia fysiikan ja filosofian välisen keskustelun aktivoimiseen.
Professori emeritus Pentti Alanen (s 1940) on sekä filosofian että hammaslääketieteen tohtori. Hän on luennoinut yli 20 vuotta tieteen teoriaa lääketieteen perus- ja tutkijakoulutuksessa ja julkaissut oppikirjoja sekä lukuisia artikkeleita ko. alueelta. Hänen mielenkiintonsa kohteena on hermeneutiikka ja fenomenologia ja niiden rooli lääketieteen ja luonnontieteitten, erityisesti fysiikan tieteenfilosofiassa.