Äkilliset luonnonilmiöt ja nykyajan kiire ovat muun muassa Pirjo Virkkusen uuden runoteoksen aiheita. Tuulet, myrskyt ja tulvat ovat osa maailmanmenoa siinä, missä sodatkin, joita kukaan ei toivoisi, mutta kuitenkin niitä on. Elämän merillä aallot lyövät aika ajoin yli ymmärryksemme.
Virkkusen runoissa vastapainona rivakkatahtiselle elämänmenolle luonto on verraton voimavara. Luonnossa liikkuminen ja puutarhanhoito ovat mitä parhain tapa rentoutua ja siinä samalla
saada uutta puhtia. Linnut ja eläimet tuovat iloa ja hyvää mieltä elämään. Runoissa valontuojana on myös aurinko, jonka mahtia kukaan ei kyseenalaista. Myös yötaivas puhuttelee runoilijaa. Tähtitaivas kaartuu yllemme ajattomana, kiireettömänä ja valoisana ankeinakin aikoina.
Teoksen loppuosan lyhyehköt, aforistisemmat runot kertovat tähdistä ja samalla myös meistä ihmisistä. Runokirja päättyy rytmillisiin, laulunomaisiin säkeisiin.