Suomalainen työväenliike oli alusta lähtien sekä työläismiesten että -naisten kansalaisliike. Lukuisissa agitaatiopuheissa ja työväenlehtien kirjoituksissa vaadittiin erityisesti naisten aktiivista osallistumista työväenliikkeen poliittiseen ja ammatilliseen edunvalvontaan. Sukupuoliroolit vaikuttivat kuitenkin voimakkaasti työväenliikkeen sisäiseen työnjakoon. Useimmiten juuri naiset vaativat oikeutta itsenäisesti keskittyä työläisnaisten ja -perheiden elinolosuhteiden kehittämiseen.
Tässä tutkimuksessa perehdytään työläisnaisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870-1956) toimijuuden kautta liikkeen sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin 1900-luvun alusta aina lapualaisvuosiin asti. Pietikäinen vaikutti pitkäjänteisesti niin työväenliikkeen naisjärjestöissä kuin miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Hän oli helsinkiläinen työväenliikkeen aktiivi, jolla oli paljon luottamustehtäviä myös kansallisen tason järjestötoiminnassa. Tutkimus on myös aikamatka 1900-luvun alkupuolen työväenliikkeen kansalaistoimintaan, johon sisältyi radikaaliakin idealismia, mutta myös vallinneiden yhteiskunnallisten realiteettien tarkkaa tiedostamista.