Tämä kirja kertoo elämän sykkeestä Matkalla elämän laineilla. Kirjassa muistellaan menneen elämän muistoja runoin ja elämän laineita miettien. Itsensä löytäminen on joskus vaikeaa. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, kunnes tajuaa, että "ei savi voi sanoa savenvalajalle, miksi minusta tällaisen teit". Ihminen voi tietämättään lahjoittaa toiselle sekä hyvää, että pahaa. On helkkyvää naurua ja onnen kyyneleitä, on lämpimiä katseita, sanoja joita ei aina sanota on silmien tuiketta, katseita lämpimiä ja huulten hymyä. On myös tuskaa ja ahdistusta, jota voimme toiselle lahjoittaa, mutta niillä on tapana muuttua siunaukseksi aikaa myöten, kun ihminen on Jumalan kämmenellä. Ei maailmassa aarretta suurempaa, voi ihminen kokea milloinkaan, kun hän kohtaa ihmisen, joka on ihminen ihmiselle. Tämä kirja on jatkoa kirjasarjaan Kohti eheyttä, Satu jonka elimme, Kukkivat niityt, Rikkinäisyydestä eheyteen ja Elämän syke, joka päättää sarjan.