Kristityn vaelluksen kirjoittaja, saarnamies John Bunyan kuvaa Raamatussa mainittua elämän vettä kauniisti ja osuvasti. Elämän vesi kumpuaa Jumalan ja Karitsan istuimelta kristallinkirkkaana lähteenä ja laajenee kuohuvaksi armon virraksi, joka puhdistaa ja virvoittaa, päätyen lopulta armon mereen.
Bunyan aivan kuin huutaa lukijoilleen: Pois pelko ja epäilys! Armon virrasta riittää suurimmallekin syntiselle!
Mutta Bunyan myös varoittaa muunlaisista vesistä, joita kaupitellaan kalliilla hinnalla, vaikka ne eivät puhdista eivätkä tuo ikuista elämää.
Kirjassa kaikuu armon sanoma puhtaana ja kirkkaana.
Lopussa on runo Vankilatunnelmia. Bunyan kertoo oloistaan vankilassa ja miten hän sinne joutui kesken saarnamatkansa. Sellin hämärässä hän saa usein kohdata Herran ja tuntea taivaallista lohdutusta.