Kulki sivellin hiljaa kuin arkaillen,
piirteli viivaa niin tummaa.
Läpi usvan se kulki ja rantojen,
se kuvaili maisemaa kummaa.
Aira Huiskon neljäs runokirja heittäytyy unelmiin.
Elämä on kuin akvarelli, joka löytää muotonsa veden ja värien utuisuudesta ja pehmeydestä.
Kotijärven kaislarannasta alkaa soutu unelmaan. Unelmien venhe soljuu pilvissä ja sieluni metsissä. Satujen saarilla ja autiotalojen hämärissä huoneissa.