Veikko Mård (s. 1931) tuli Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen 1950-luvulla.
Kun SF:n elokuvatuotanto loppui hän siirtyi Yleisradion TV1:n elokuvaajaksi.
Aluksi hän kuvasi uutis- ja ajankohtaistoimituksille, mutta omistautui sittemmin
television näytelmä- ja elokuvatuotannoille. Ensimmäinen suuri menestys oli Rauni
Mollbergin vuonna 1967 ohjaama "Lapsuuteni", joka sai kirkon elokuvapalkinnon.
Akateemikko Mollberg halusi 30 vuoden ajan Mårdin kuvaajakseen ennen muuta
vahvan näkemyksen vuoksi. Monet muutkin nimekkäät ohjaajat ovat tehneet
elokuvia Veikko Mårdin kanssa. Hän on saanut lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia
palkintoja ja valtion taiteilijaeläke hänelle myönnettiin 1996.
Veikko Mårdilla on sanottu olevan kyky lukea ohjaajien ajatuksia, jotka hän on
visualisoinut kameransa avulla. Tässä runokokoelmassa pääsemme kurkistamaan
maineikkaan elokuvaajan oman pään sisään, sieltä kumpuavien tekstien muodossa.
Runoissaan hän tilittää suhdettaan elämään, ystäviinsä, rakkaisiinsa yhtä herkän
maalauksellisesti kuin aikanaan käytti kameraansa.