Mari Laaksosen toinen kokoelma on tutkielma maiseman heuristiikasta. Sen runoissa havaitut elementit yhdistyvät ja muuntavat toisiaan. Havainnon liike nostaa esiin merkityksiä, jotka usein jäävät huomaamatta: hyönteisten liikkuvat mustat pisteet, kitiiniraajan tarkkuuden, yksityiskohtien liiallisuuden. Runojen tarkkaan harkittu asettelukin osallistuu tähän merkityksen ylimääräytymiseen osoittaen, että lisätty tarkkuus lisää myös lukutapoja, niin että mikä tahansa on yhtäaikaisesti liikaa ja liian vähän sanottu. Tarkkuutta hakeva havainto luhistuu aina tulkintoihin, jotka eivät ole yksikäsitteisesti palautettavissa enempää havaitsijaan, havainnoitavaan kuin kieleenkään. Näiden runojen tiheästi asutussa maassa kaikki merkityksellistyy, tulee elämännielemäksi.
Mari Laaksosen esikoiskokoelmasta sanottua:
"[Galleria Noesis on] jännittävästi risteilevä ja kuvastoltaan paitsi intuitiivinen ja yllättävä, myös ja kenties sen vuoksi maailman-kokemisessaan arvoituksellinen ja vakiintuneita tapoja ja käsityksiä tummasävyisen kriittisestikin riisuva teos." - Teppo Kulmala, Keskisuomalainen
"Galleria Noesis on erinomainen kokoelma runoutta, joka on nimenomaan ajateltua – ei sommiteltua, somistettua, lavastettua, esitettyä tai esillepantua." -- Pauli Tapio, Tuli&Savu