”Elämämme mannerlaatta on revennyt moneen kappaleeseen. Minä seison avuttomana toisella laatalla kuin mieheni. Ja railo välillämme kasvaa. Kurkotan kättäni. En pysty saavuttamaan Kallen kättä. Jään yksin. Minua pelottaa. En ymmärrä, mitä on tapahtunut ja miksi.”
Perheen turvallinen arki särkyy isän mielen järkkyessä. Kirja kuvaa kaunistelematta yhdeksää pahinta vuotta vaimon elämässä miehen sairastuessa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joka syvenee lopulta maaniseksi psykoosiksi.
Teksti muodostuu autenttisista päiväkirjamerkinnöistä ja niitä kehystävästä tekstistä. Läheisen itsemurhan vaara ja pelko ovat konkreettisesti läsnä. Sairaus syvenee vuosi vuodelta virheellisen diagnoosin ja vääränlaisen lääkityksen vuoksi. Punaisena lankana kulkee vaimon selviytymistarina.
Teos on riipaiseva ”äänioikeudettoman” surun kuvaus, ja tarjoaa myös tietoa mielisairauden puhkeamisen vaikutuksista perheessä ja psyykkisistä selviytymismekanismeista. Valmiita vastauksia ei ole, vaan kirjassa kuljetaan sairastuneen omaisen rinnalla. Lisäksi teksti on puheenvuoro uudistukseen, jossa psykiatrista sairaalahoitoa pyritään vähentämään ja potilaita siirtämään kotihoidon piiriin, jolloin omaisten hoitovastuu kasvaa.
Kirjan loppuun on koottu tietopaketti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä analyysi kertomuksesta. Sen on laatinut kirjoittajan tytär Jonna Ojalammi, joka tekee väitöstutkimusta aiheesta.
Marjo Ojalammi käsitteli edellisessä kirjassaan Nokinen sydän - Kirje isälle tyttären ja isän vaikeaa suhdetta isän kuoleman jälkeen.