Energiapyörteitä
Tässä kuljen,
ei toista samanlaista,
sanoja pudottelen kuin kiviä,
kaulavaltimo sykkii,
kun ohjastan vaahtoon,
sillä huonommalla kädellä.
En itseäni säästä en muita,
kun katseeni kiertää täyttä areenaa,
tuosta menen,
ei siitä kukaan toinen ennen.
Ranteiden kiihkeä kohoilu,
jo huomiseen verta kuljettavat.
Vain pieni annos sattumaa,
kun korvissa kiitoslaulu.
Tarkistan näyttääkö peukalo alas vai ylös,
kehoon laskeutuu rauha,
kun huomaan,
olen valinnut oikean tien.
Kipuilevina aikalaisina satuttavat jotkut runoilla,
jotka ovat enemmän kuin pelkkä muoto,
rikkovat trokeen ja heksametrin,
kertovat kokemuksista ja poissaolosta,
loihtivat salamaniskut ja sytyttävät tähdet.
Vaihdattavat lukusuuntaa.