On herkkä ja kaunis kulkiessaan
sydän lämmin niin paljon antaa
ei todeksi uskoa voi hänen sydäntään
joka toista ihmistä kaipaa
Niin ylväänä ottaa hän vastaan työnsä
sitä elämää rakastaen kulkee
Kun sulkee hän sydämen iltaisin
siihen toivoo hän paljon rakkautta
On hänellä niin vahva tunne erilaisten ystävien
niin ettei hän mukaan tohdi mennä
Tulee hänelle vain kaipuu suurien metsien taa
siellä keijujen laulua mieluiten kuuntelee