"Eriopiksen uni. Eriopiksen kieli on karannut, ryöminyt ulos purkista ja Eriopis löytää sen eräänä aamuna aamupalapöydästä."
Päähenkilön nimi on muistuma antiikista. Lapsensa tappaneen Medeian tarinaan on syvennytty lukemattomin sovituksin ja uuskäytöin Euripideen kreikkalaisesta tragediasta alkaen. Hengissä pysynyt tytär kohoaa nyt vihdoin unohduksista odottamattomissa yhteyksissä ja arvaamattomin elkein. Hänen kanssaan päästään Suomen Lappiin ja myöhäismodernin julkisuuden pyörteisiin.
ERIOPIS kertoo yhtä hyvin nimihahmonsa elämästä kuin siihen tai siitä kertomiseen vääjäämättä nykytilanteessa kohdistuvista paineista. Me suosimme tiettyjä tapoja käsitellä rikollisuutta, uhriutta, kärsimystä, vanhemmuutta ja jälkeläisyyttä. Unohtaminen ja viihteellistäminen kuuluvat niistä keskeisimpiin. Me edellytämme määräkeinoja eduskuvata toiseutta tai erilaisuutta. Mutta mitä kerrontatottumuksemme ja esittämisperinteemme kertovat meistä?
ERIOPIS kantaesitettiin Leipzigin Schauspiel-teatterissa maaliskuussa 2020 loistoarvosteluin. Teoksen yhteiskunnallis-kulttuurista merkitystä pui jälkikirjoituksessaan Maria Säkö.