Elämäni on ollut melkoinen vuoristorata. Ihania onnen hetkiä ja syviä surun kuiluja.
Mieleeni on matkan varrella pulpunnut runoja kuin tyhjästä.
Niitä olen koonnut tähän.
Ne ovat sydämeni syviä sointuja. Kertomuksia haavoista ja toisaalta laastareista.
Haluan jakaa ne muillekin merkiksi, etteivät laivamme uppoa vaikka myrskyää.
Vaikeuksien jälkeen onni on kirkas valo, joka loistaa sieluumme ja karkottaa pimeän.